Ylioppilaiden puhe

Hyvät juhlavieraat, opiskelijat ja ennen kaikkea uudet ylioppilaat!

JULIA: Kenties olen ainoa, mutta jo ala-asteella odotin yo-kirjoituksia innolla. Tuolloin vielä jostain syystä pidin kokeista ja ajattelin yo-kokeita ikään kuin kokeista hienoimpina.

Tässä koulu-uran aikana koeinnostus on lievästi sanoen laskenut, ja yo-kokeiden sijaan aloin ennemminkin odottaa tätä päivää, jolloin kaikki tuo työ on jo takana ja jolloin pääsemme juhlistamaan saavutuksiamme ja ponnistuksiamme yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Tänään meillä kaikilla on aihetta juhlaan!

SOFIA: Lukiovuosien aherrus on tullut nyt päätökseen, ja lopputuloksesta voimme olla ylpeitä: ylioppilaskirjoituksissa lukiomme saavutti neljännen sijan kaikista Suomen lukioista.

JULIA: Kun aloitimme lukion, monilla meistä oli jokin haave tai suunnitelma siitä, mihin jatkaisimme lukion jälkeen. Olarissa meitä on todella kannustettu tavoittelemaan unelmiamme.

Luonnontiedelukion kaikille avoimet, erityispitkän oppimäärän tarjoavat ryhmät ovat nekin vieneet lähemmäksi juuri noita unelmiamme. Osalla unelmat ovat saattaneet muuttua lukion aikana. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tuntuu, että meillä kaikilla nyt valmistuneilla on yhä kaikki ovet auki, ja vain taivas rajana sille, mitä meistä voi tulla.

SOFIA: Olari on ollut mahtava kokemus. Pätevien ja innostavien opettajien pitämien tuntien lisäksi meille on tarjottu vaihtelua myös intensiivikursseilla. Viimeisimmän kolmen vuoden aikana meillä on ollut mahdollisuus päästä tutkimaan elämän monimuotoisuutta Tvärminnessä ja Norjassa, ihailla historiallisia kohteita Kreikassa, lasketella Levillä, telttailla ja tutustua hiukkaskiihdyttimeen Sveitsissä. 

JULIA: Itse yritin osallistua kaikille viikonloppukursseille, ja vaikka esimerkiksi Tvärminnen-eliökokeessa taisin tunnistaa vain muutaman mönkijän ja tuskin näitäkään tuttavuuksia enää osaisin nimeltä moikata, jos ne vastaan tulisivat, oli kyseinen viikonloppu kenties koko lukion paras viikonloppu. Ja kiitos siitä kuuluu täysin ihmisille, joiden kanssa sain jakaa sen kokemuksen. He tekivät siitä minulle lukion parhaan viikonlopun.

SOFIA: Haluamme kiittää nyt valmistuvien puolesta teitä kaikkia, jotka autoitte meitä näiden kolmen vuoden aikana. Haluamme kiittää ryhmänohjaajia huolenpidosta ja koulusihteeriämme siitä, että hän oli aina tavoitettavissa ja valmis auttamaan kaikissa ongelmissa. Lämmin kiitos ylioppilaiden vanhemmille ja läheisille heidän antamastaan tuesta. Kiitos myös kaikille opettajille, rehtorille ja koko koulumme henkilökunnalle. Arvostamme suuresti tekemäänne työtä!

SOFIA: Koulun päättyminen on aina ristiriitaista aikaa. Toisaalta odottaa innolla, mitä uutta tulevaisuus tuo tulessaan, toisaalta ei nykyisessäkään elämässä ole moittimista. Kenties jopa toivoisi, ettei asioiden tarvitsisi muuttua ollenkaan.

JULIA: Jo kuudennella luokalla pohdin tätä tilannetta ja päädyin kokoamaan ajatukseni pieneksi runoksi, osuvasti nimeltään ”Pieni päättäjäisruno”. Moni asia on muuttunut sitten kuudennen luokan, mutta yhä tänäänkin pystyn samaistumaan noihin silloin sanoiksi pukemiini ajatuksiini, jotka haluaisin tähän loppuun jakaa kanssanne.

Elämä on kuin puro,

joka jatkaa kulkuaan,

halusi tai ei, aina samaa tahtiaan.

 

Kivet sen matkaa mutkistaa,

joskus jopa estää kokonaan.

Mutta olisiko matka se minkään arvoinen,

jos vesipisarat vaan

hiljaa leijuisi paikoillaan?

 

Joskus vauhti niitä pelottaa,

mutta mitä se oikeastaan haittaakaan,

kun ystävät valmiina tukemaan,

auttamaan ja lohduttamaan

pientä vesipisaraa,

joka matkaa kohti tulevaa.

SOFIA: On ollut ilo saada jakaa nämä lukiovuodet kanssanne ja toivottavasti jatkamme matkaa yhdessä jatkossakin. Nyt nautitaan hyvin ansaitusta kesälomasta ja annetaan Olarin auringon paistaa!

Julia ja Sofia Tuurin pitämässä ylioppilaan puhetta Olarin yo-juhlassa 2017. Kuva Pekka Tuuri