Ylioppilastutkinto suoritetaan lukion päättövaiheessa, ja sen tarkoitus on selvittää, ovatko opiskelijat omaksuneet lukion opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Tutkinnon osia on mahdollista suorittaa kaksi kertaa vuodessa. Ylioppilaskirjoitusten arvosanat osoittavat, miten tästä tavoitteesta on suoriuduttu. Arvosanat ovat korkeimmasta alimpaan seuraavat: laudatur (L), eximia cum laude approbatur (E), magna cum laude approbatur (M), cum laude approbatur (C), lubenter approbatur (B), approbatur (A) ja improbatur (I).
Ylioppilaskirjoitusten arvosanat määräytyvät näin
Ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla on usein merkittävä vaikutus opiskelijan tulevaisuuteen ja niillä on painoarvoa esimerkiksi moneen jatko-opiskelupaikkaan hakiessa. Siksi ne myös arvostellaan huolellisesti ja perusteellisesti. Alustavan arvostelun suorittavat lukion omat opettajat, jotka antavat kussakin aineessa pistemäärän yhteisten arvostelukriteereiden mukaan. Tämän jälkeen ylioppilastutkintolautakunnan sensorit arvostelevat kaikki suoritukset vielä uudelleen ja antavat niistä pisteet.
Ylioppilastutkintolautakunta päättää arvosanojen pisterajat sen jälkeen, kun arvostelu on kokonaisuudessaan saatu päätökseen. Tämä tehdään jokaisella tutkintokerralla erikseen. Lukio arvosanat eivät vaikuta millään tavalla ylioppilaskirjoitusten arvosanoihin, vaan ne annetaan ainoastaan sen mukaan, kuinka opiskelija on onnistunut osoittamaan tietonsa ylioppilaskirjoituksissa. Joskus ero lukion arvosanoihin saattaa olla todella suuri jopa molempiin suuntiin.
Arvosanat eivät merkitse kaikkea
Vaikka ylioppilaskirjoitusten arvosanat ovat monella tavalla tärkeitä, kannattaa kuitenkin muistaa, että ne eivät määritä koko loppuelämää. Mikäli omaan suoritukseensa ei ole tyytyväinen, arvosanaa voi myös korottaa myöhemmissä ylioppilaskirjoituksissa. Mikäli ylioppilaaksi tuleminen on yhden heikon arvosanan vuoksi vaakalaudalla, se voidaan mahdollisesti kompensoida muilla, paremmilla arvosanoilla erillisen ohjeistuksen mukaan.
